Lap­se­ni kävi ke­sä­kuus­sa rip­pi­kou­lu­lei­rin Aho­lan­saa­res­sa. Nuo­ria oli tul­lut lei­ril­le ym­pä­ri Suo­mea. Heil­le muo­dos­tui no­pe­as­ti hyvä ryh­mä­hen­ki mikä pa­ra­ni vain lop­pua koh­den. Lei­rin läm­min ja ar­vos­ta­va il­ma­pii­ri vä­lit­tyi kon­fir­maa­ti­os­sa. Tun­tui, et­tä kai­kil­la oli hyvä ol­la yh­des­sä. Ajat­te­lin, et­tä on­pa hie­noa kun lap­se­ni on saa­nut täl­lai­sen hie­non ko­ke­muk­sen mikä var­mas­ti kan­taa pit­käl­le ai­kui­suu­teen as­ti. Koin, et­tä hän oli var­mas­ti saa­nut pal­jon lem­pei­tä, hy­väk­sy­viä kat­sei­ta.