Kun ajat­te­len kris­ti­tyn va­paut­ta, mi­nul­le tu­lee en­sim­mäi­se­nä mie­leen se, et­tei kris­ti­tyn tar­vit­se ol­la täy­del­li­nen. Us­kon, et­tä jo­kai­nen ih­mi­nen te­kee elä­mäs­sään vir­hei­tä, ei­kä kris­ti­tyn tar­vit­se jat­ku­vas­ti yrit­tää to­dis­taa ole­van­sa tar­peek­si hyvä. Kris­ti­tyn va­pau­teen liit­tyy aja­tus sii­tä, et­tä Ju­ma­la hy­väk­syy ih­mi­sen ja an­taa an­teek­si.