Eläm­me ajas­sa, jos­sa ar­vom­me mi­ta­taan hel­pos­ti sen pe­rus­teel­la, mitä saam­me ai­kaan. Päi­vät täyt­ty­vät teh­tä­vis­tä, ta­voit­teis­ta ja odo­tuk­sis­ta, sekä mui­den et­tä omis­tam­me. Sa­mal­la olem­me al­ka­neet unoh­taa jo­tain olen­nais­ta: rau­hoit­tu­mi­sen, le­von ja ar­mol­li­suu­den it­se­äm­me koh­taan.