Yli vuo­si­kym­men sit­ten erää­nä tuo­mi­o­sun­nun­tai­na, läh­dim­me mie­he­ni kans­sa sau­va­kä­ve­lyl­le. Yöl­lä oli ol­lut pak­kas­ta, ja vie­lä lu­met­to­man kun­to­po­lun sora oli jää­ty­nyt ra­pi­se­vak­si. Myös sau­vat kirs­kah­te­li­vat nii­den is­key­ty­es­sä maa­han.