Mitä tie­sin Ori­mat­ti­las­ta en­nen maa­lis­kuis­ta en­sim­mäis­tä vie­rai­lua? En muu­ta kuin Riit­ta Väi­sä­sen ja he­vos­pi­tä­jän, jos­sa har­ras­te­taan myös tai­det­ta. Ori­mat­ti­la on jää­nyt ai­na si­vuun ne­los­tie­tä ajel­les­sa. Ei­hän tän­ne ole tul­lut poi­ket­tua, kun ei sii­hen ole ol­lut mi­tään eri­tyis­tä syy­tä. En­sim­mäi­set ha­vain­to­ni, joi­hon kiin­ni­tin huo­mi­o­ta, oli­vat se hie­no kuu­si­ai­ta ja pal­loik­si ja kar­ti­oik­si muo­toil­lut puut Lah­den­tie var­rel­la sekä pyö­rä­tiel­lä kul­ke­va he­vo­nen rat­tai­neen oh­jas­ta­ja kyy­dis­sään.