Kun ajat­te­lee elä­mää kun­nas­sa ja sit­ten yk­sit­täi­se­nä ih­mi­se­nä Suo­mes­sa täl­lä het­kel­lä, niin haas­tei­ta on pal­jon. Ym­mär­rän, et­tä puo­lus­tuk­seen pi­tää pa­nos­taa ra­haa, mut­ta sääs­tä­mi­nen kan­san­ta­lou­des­sa ei toi­mi niin kuin sääs­tä­mi­nen toi­mii jos­sain ko­ti­ta­lou­des­sa. Nyt on iso jouk­ko ih­mi­siä, joil­la on elä­män­ti­lan­ne mo­nel­la­kin ta­paa tiuk­ka. Hal­li­tuk­sen ve­ro­na­len­nuk­set suu­ri­tu­loi­sil­le ei­vät tuo­ta sel­lais­ta ku­lu­tuk­sen li­sää, mitä ra­han li­sää­mi­nen pie­ni- ja kes­ki­tu­loi­sil­le oli­si tuo­nut. Moni on jou­tu­nut vel­ka­kier­tee­seen ja ulo­sot­toon. Näi­den jou­kos­sa on esi­mer­kik­si mo­ni­sai­rai­ta ih­mi­siä, joi­ta työ­e­lä­keyh­tiö ei pääs­tä eläk­keel­le tai edes kun­tou­tus­tu­el­le. Nämä ih­mi­set sit­ten tais­te­le­vat toi­meen­tu­los­taan TE-toi­mis­ton ja ke­lan kans­sa sen jäl­keen, kun an­si­o­si­don­nai­nen työt­tö­myys­kor­vaus lop­puu.