Luin Ylen mie­li­pi­de­kir­joi­tuk­sen ja kyl­lä al­koi ot­ta­maan pää­hän, mi­ten ve­ro­ra­hoil­la toi­mi­va jour­na­lis­mi toi­mii. Toi­min vii­me val­tuus­to­kau­del­la kau­pun­gin­joh­ta­jan esi­hen­ki­lö­nä, ei­kä syys­tä tai toi­ses­ta Ylen toi­mit­ta­ja ot­ta­nut mi­nuun yh­teyt­tä, vaan ke­rä­si kaik­ki ne­ga­tii­vi­set pa­han­suo­pai­set kom­men­tit kir­joi­tuk­seen­sa. Kol­mes­sa vuo­des­sa op­pii kyl­lä jo tun­te­maan ih­mi­sen ai­ka hy­vin.