Hy­vin­voi­va yh­teis­kun­ta ei syn­ny yk­si­löi­den lo­put­to­mas­ta ve­ny­mi­ses­tä, vaan ih­mis­ten vä­li­ses­tä yh­teis­työs­tä. Sil­ti jul­ki­ses­sa kes­kus­te­lus­sa eten­kin mei­hin ko­koo­mus­lai­siin lii­te­tään aja­tus, et­tä vaa­ti­sim­me pel­käs­tään yk­si­löl­lis­tä me­nes­tys­tä. Me puo­lus­tam­me mah­dol­li­suuk­sien tasa-ar­voa ja tun­nis­tam­me, et­tä eri­tyi­ses­ti yh­tei­söl­li­syys on kes­kei­nen voi­ma­va­ra, joka mah­dol­lis­taa hy­vin­voin­nin.