Ih­mi­sen käyt­täy­ty­mis­tä seu­ra­tes­sa tu­lee vä­ki­sin­kin mie­leen, on­ko ih­mi­nen unoh­ta­nut ole­van­sa osa luon­toa? On­ko ih­mi­nen muok­kaa­mas­sa ym­pä­röi­vää luon­to­am­me vain omak­si eduk­seen? On­ko ih­mi­sen ym­mär­rys luon­toa ja sen vält­tä­mä­tön­tä ole­mas­sa­o­loa koh­taan vä­he­ne­mäs­sä? On­ko ym­pä­röi­vä luon­tom­me eläi­mi­neen tul­lut ih­mi­sen hel­pon ja mu­ka­vuu­den­ha­lui­sen elä­män tiel­le?