Ori­mat­ti­lan val­tuus­to te­kee 29.6. yh­den ras­kaim­mis­ta hen­ki­lö­rat­kai­suis­taan. Pro­ses­sia on hoi­det­tu huo­nos­ti ja lä­hel­lä pää­tök­sen­te­koa tu­lee vie­lä epäi­lyt­tä­viä asi­oi­ta il­mi.  Kun val­tuus­ton esi­tys­lis­ta jul­kais­tiin, oli sii­nä vain sup­pea mää­rä liit­tei­tä mu­ka­na. Vas­ta huo­mau­tus­ten ja kri­tii­kin jäl­keen val­tuu­te­tuil­le toi­mi­te­taan li­sää liit­tei­tä ja ai­neis­toa. Toi­vot­ta­vas­ti kaik­ki täl­lä ker­taa. Tämä he­rät­tää väis­tä­mät­tä ky­sy­myk­sen: mik­si kaik­kea olen­nais­ta ai­neis­toa ei toi­mi­tet­tu ker­ral­la, vaan vas­ta jäl­ki­kä­teen? Oli­ko kyse puut­teel­li­ses­ta val­mis­te­lus­ta, asi­a­kir­ja­hal­lin­nan on­gel­mas­ta vai sii­tä, et­tei kaik­kea ai­neis­toa alun pe­rin ha­lut­tu val­tuus­ton pää­tök­sen­te­on tu­ek­si? Mis­sään ta­pauk­ses­sa täl­lai­nen me­net­te­ly ei li­sää luot­ta­mus­ta va­li­o­kun­nan pro­ses­sin kes­tä­vyy­teen. Ei­kö ti­la­päi­nen va­li­o­kun­ta ja val­tuus­ton pj. us­kal­la an­taa kaik­kea ai­neis­toa heti vaan ja­kaa sitä ri­po­tel­len, vai on­ko tar­koi­tus, et­tä ai­neis­to joh­dat­te­lee val­tuu­tet­tu­ja va­li­o­kun­nan agen­dan mu­kai­ses­ti?