Eläm­me juu­ri nyt his­to­ri­am­me yh­tä tu­ho­voi­mai­sin­ta ai­kaa. Ih­mi­nen on tu­ho­a­mas­sa it­sen­sä, sekä maa­pal­lon ja sen mit­taa­mat­to­man ar­vok­kai­ta, uu­siu­tu­mat­to­mia luon­non­va­ro­ja. Mi­hin ih­mi­nen on lo­pul­ta me­nos­sa? Mitä ih­mi­nen lo­pul­ta elä­mäl­lään ha­lu­aa? On­ko se val­ta, jon­ka se on ot­ta­nut it­sel­leen, val­ta pyr­kiä hal­lit­se­maan kaik­kea ja kaik­kia. Sen seu­rauk­se­na tie­dos­ta­vim­mat ih­mi­set ei­vät enää ha­lua li­sään­tyä.