Kä­vin lap­se­na ai­na ke­säi­sin seu­ra­kun­nan ke­sä­lei­reil­lä. Päi­vät oli­vat täyn­nä pe­le­jä, nau­rua ja uu­sia ys­tä­viä. Sil­ti il­tai­sin, ma­kuu­pus­sis­sa hil­jai­suu­den las­keu­tu­es­sa, koti-ikä­vä nou­si voi­mak­kaa­na pin­taan ja kyy­ne­leet nou­si­vat sil­miin. Ikä­vöin omaa sän­kyä, tut­tu­ja ää­niä ja per­heen­jä­se­niä. Lap­se­na koti-ikä­vä hä­vet­ti. Yri­tin ol­la rei­pas ja pii­lot­taa it­kun muil­ta.