Kurk­kua ku­ris­taa, kun luen Il­ta-Sa­no­mien vii­me vii­kol­la jul­kai­se­maa pit­kää re­por­taa­sia pal­ve­lu­ta­lois­ta. Ei sik­si, et­tä oli­sin yl­lät­ty­nyt. Vaan sik­si, et­tä tun­nis­tan pai­kan il­man, et­tä olen kos­kaan käy­nyt siel­lä. Olen ol­lut it­se­kin lä­hi­hoi­ta­ja­na niis­sä vuo­rois­sa, jois­sa al­kuun sel­vi­ää, et­tä il­las­ta puut­tuu taas kak­si hoi­ta­jaa. Il­ta-Sa­no­mien toi­mit­ta­ja Sal­li Ha­ka­la ker­too yh­te­nä aa­mu­vuo­ro­na kah­dek­san hoi­ta­jan puut­tu­van vah­vuu­des­ta. Se tar­koit­taa 64:ää mui­den kon­tol­le jää­vää työ­tun­tia, jos hei­dän vuo­ron­sa oli­si­vat kes­tä­neet kah­dek­san tun­tia.